Haasteet - Vammaisuus - Miksi? - Suhde lapseen - Sisarukset - Arki - Parisuhde - Yksinhuoltajuus
Miksi?
PDF Tulosta

Kun oma lapsi osoittautuu vammaiseksi se on tilanne, jota ei olisi halunnut. Sitä pidetään helposti "poikkeamana normaalista elämänkulusta", vaikka mikä oikeastaan on "normaali"? Monia asioita on alettu pitää itsestäänselvänä. Kuten sitä, että lapsi on vammaton, terve tai neurologisesti "tavallinen". Kun itselle syntyy vammainen lapsi tämä itsestäänselvyys murtuu ja esiin hiipii kysymys siitä, miksi näin tapahtui.

Monista neurologisten vammojen syntyyn vaikuttavista tekij√∂ist√§ ei ole olemassa¬†kovin tarkkoja tietoja. T√§m√§¬†tekee osaltaan asiasta jotenkin ep√§m√§√§r√§isemm√§n ja omalla tavallaan ehk√§ ahdistavamman.¬†¬†Joskus mieless√§ alkaa py√∂ri√§ "Miksi n√§in tapahtui?" tai klassisemmin "Miksi juuri minulle?".¬†Tunne saattaa piinata ja siihen on vaikeaa l√∂yt√§√§ vastausta. Universaalia vastausta ei tietenk√§√§n ole olemassa. Uskon silti, ett√§ se¬†auttaa kasvamista vammaisen lapsen vanhemmuuteen,¬†jos pystyy vastaamaan t√§h√§n kysymykseen jollain itse√§√§n tyydytt√§v√§ll√§ tavalla.¬† ‚ÄĚMiksi juuri minulle‚ÄĚ- ajatteluun voi j√§√§d√§ jumiiin ja samalla katkeruuteen, joka on √§√§rimm√§isen kuluttava ja el√§m√§√§ sy√∂v√§ tunne.

"Miksi juuri minulle?"- on vanhemman tuskaa, joka kohdistuu nimenomaan vanhemmuuteen, eli omaan menetykseen. Toinen "Miksi?", joka¬†seuraa usein ensimm√§ist√§ ja on¬†kipe√§mpi,¬†on¬†lapsen puolesta tunnettua tuskaa, "Miksi minun lapseni joutuu k√§rsim√§√§n?".¬†¬†Valmiita vastauksia ei ole, eik√§ niit√§ toistenkaan pit√§isi olla tarjoamassa. Silti useat kuulevat n√§it√§ varsinkin alkuvaiheessa, "Ehk√§ Jumala l√§hetti t√§m√§n lapsen teille".¬†Toki¬†hengellinen selitysmalli, jos se on oma vastaus, voi helpottaa.¬†Tai sitten¬†voi oivaltaa, ett√§ t√§m√§ tapahtui ‚ÄĚei- miksik√§√§n‚ÄĚ, eli ettei lapsen vammaisuuden taustalla ole mit√§√§n ‚ÄĚkorkeampaa‚ÄĚ. Niin vain on, ett√§ el√§m√§ss√§ on sairautta ja terveytt√§, erilaisuutta ja enemm√§n tai v√§hemm√§n kuviteltua samankaltaisuutta, on vammaisuutta ja vammattomuutta.¬† Ja miksi sitten juuri minulle? Miksi ei juuri minulle? El√§m√§ ei ole ep√§oikeudenmukaista eik√§ oikeudenmukaista. Se vain on. Ja helposti¬†oma tuska tuntuu kaikkein raskaimmalta. Silti useimmilla ihmisill√§ on omat taakkansa, jotka ulosp√§in eiv√§t v√§ltt√§m√§tt√§ n√§y ja joiden¬†painoa ei voi ulkopuolinen mitata.¬†

Joskus voi syntyä oivalluksia, joissa on vapauttavaa voimaa. Katkeruutta, kateutta, surua, ahdistusta, vihaa ja muita samankaltaisia tunteita voi joutua kokemaan varsinkin alkuvaiheessa ja ajoittain myöhemminkin. Helpottavaa on kuitenkin nähdä, että monet vammaisten lasten vanhemmat ja vammaiset henkilöt kokevat elävänsä hyvää elämää ilman katkeruutta. Se on mahdollista ja enemmänkin; se on todennäköistä. Oma prosessi on käytävä ja surutyö tehtävä, mutta lopulta kuitenkin elämässä on niin vähän asioita, joita ei voi muuttaa. Vammaisuus on tällainen asia. Elämä on, mutta meidän vastuullamme on kuinka suhtaudumme siihen.  

 

Miksi