Harrastukset - Liikuntaopas - Sähly - Rohkeasti ryhmäliikuntaan - Laskettelu - Retkeily - Kuvataide - Valokuvaus - Musiikkia ja yhteisöllisyyttä
Kuvataide
PDF Tulosta

Mikä saa nuoret, työikäiset ja eri syistä eläkkeellä olevat ihmiset kokoontumaan kesätaukoa lukuun ottamatta kerran viikossa,  vuodesta toiseen, siisteihin luokkahuoneisiin, joiden pöydät suojataan muovein? On myös ajan patinoimia opetustiloja, joissa on maalinräiskeitä lattioilla, pöydillä ja jopa tuoli, jolle aiot istahtaa, kannattaa katsastaa. Tänne ei kannatakaan sonnustautua parhaimpiinsa, parempi on laittaa päälleen öljyvärejä, akryylimaaleja, akvarelleja ja pastelliliituja säikkymättömiä pukimia, jäämiä vaatekomeron kätköistä. Jännittävin näkemäni maalarin asu on ollut vaatejätekasasta löydetty valkoinen lääkärintakki.

Eikä näihin tiloihin tulevilta kysellä, mitä olet elämässäsi saanut aikaan. Nimi, jolla sinua puhutellaan ja vähän sitä, miksi kuvien tekeminen sinua kiinnostaa, riittää. Ei myöskään katsella eikä kummastella, jos kehosi liikehtii, puheesi ei ole parasta A-luokkaa, liikut rolaattorilla tai pyörätuolilla. Ei sekään haittaa, jos tarkkaavaisuutesi välillä herpaantuu tai mielesi on maassa, jokainen on täällä omine ominaisuuksineen.

Näissä piireissä on herkkyyttä, suvaitsevaisuutta ja halua muuttaa maailmaa piirun verran mukavammaksi paikaksi. Välineinä on oma mieli ja kädet, mutta käsien toimintakyky ja tarkkuus on jo sivuseikka, tärkeintä on uskallus antaa tulla paperille tai öljyväripohjalle, mitä mielessä liikkuu. Eikä nykyään tarvitse tehdä näköistä, kamerat ovat sitä varten. Tärkeintä on löytää puhtaat, iloa tuovat värit ja siteeksi vähän jotain muotoa, niin siinä se on, jokaisen oman näköinen kuvataideteos.

Erilaisia kuvataidepiirejähän minä tässä kehun, itse olen ollut kansalais- ja seutuopistojen oppilaana Joensuun seudulla yhtäjaksoisesti viimeiset kuusi vuotta. Viime vuonna rohkaistuin pitämään oman näyttelyn sekatekniikkatöistä käsittäen akvarellia, öljypastelliliitua, värikynää ja lyijykynää. Osana näyttelyä, ihmisen elämänkaarta ja muuttumista osoittamassa oli nuoruuden aikaisia piirustuksia, joissa näköisyys ja tarkkuus olivat tärkeintä.

Ei ole enää. Olenhan itsekin muuttunut vuosikymmenten saatossa, lievä MMC-vamma on pitänyt ottaa huomioon työelämässä ja nyt eläkepäivinä entistä enemmän. Tärkeintä töissäni on ollut löytää ne elämäniloiset värit ja rohkeat, alitajunnasta ihmishahmoja paperille piirtyvät voimakkaat, välillä herkät viivat. Töissäni olen kuvannut ihmistä sairauksineen, mutta myös tavanomaisine elämänkuvioineen. Olen nauttinut vapaudesta sanoa paperille sanottavani omalla tavallani ja jopa niin, että joku toinenkin on niistä löytänyt jotain häntä koskettavaa.

Onko sitten kuvataideharrastus terapiaa, tekniikan opettelua tai taide- elämysten tuottamista, niin minulle se on näitä kaikkea. Ei mitenkään yllättävää ole tutkijoiden, kuten dosentti Markku. T. Hyypän tieto tällaisten harrastuspiirien tekemisen ja yhteishengen vaikuttamisesta myönteisesti yksilön terveyteen ja hyvinvointiin. 


Mitäpä jos lähtisit kokeilemaan? Kansalais- ja työväenopistojen tarjontaa on kautta Suomen. Tiesitkö, että opistojen suunnitteluopettajille kuka tahansa kuntalainen voi esittää toiveita uusista kursseista, vaikkapa lyhytkursseista.

Elma Pyykkö 

 

Elma

Elma