Työelämään - Tukea työllistymiseen työnhakijalle - Tukea työnantajalle - Kelan ammatillinen kuntoutus - Eläkkeeltä työelämään - Kokemuksia opiskelusta ja työelämästä
Kokemuksia
PDF Tulosta

 

"Pyörätuoli ei mene töihin" 

Silja Vanhatalo ja Jyrki Nieminen kertovat kokemuksiaan opiskelusta ja työelämästä. Mitä he ovat opiskelleet ja miten esimerkiksi esteettömyysasiat hoidettiin vanhoissa yliopistorakennuksissa? Mitä he ovat kirjoittaneet työhakemuksiinsa ja miltä ensimmäisessä työpaikassa tuntui? Silja ja Jyrki rohkaisevat tekemään haaveista totta opiskelun ja työelämän saralla. Rohkeasti eteenpäin. Pelot on tehty voitettaviksi ja onnistuja on usein vanha epäonnistuja, joka päätti yrittää vielä kerran.

 

  

  

Elämän polkua linjanauton kuljettajaksi


Kaikki alko varmaa joskus 1978 Haukkavuoren koulussa.Mun luokalla oli kotkalaisen liikennöitsijän  Jyrkilän poika, Pauli Jyrkilä. Linja-autot rupes kiinnostaa pikku Jonia.
Seuraava askel oli se että lääkärit kielsi yksin linja-autolla matkustamisen. Uhma tietty heräs. Olihan se hienoo, kun naapurin setä ajoi ns. hetku Volvoa. Eka matka tehtii tietty äitiltä salaa. Kotona oli reissun jälkeen vähä hiljasta. Tosin sen jälkee vanhemmat sano anna mennä!Sitte rupesinki käyttää aktiivisesti linja-autoo.
Sitte tuliki pitkä hiljaisuus linja-autoissa. Sinä aikana tuli mm käytyä perus- ja ammattikoulut.
Keikkabussin kuljettajaksi
Vuonna 1999 muutin opintojen jälkeen takasin Turkuun, jossa mulla oli muutaman vuoden oma RTV- huolto toiminimellä, mutta vuonna 99 sekosin; halusin oman linja-auton. Niinpä ostin Sisu btr c 69 ex hkl matkailubussin. Samana vuonna liityin Suomen linja-autohistorialliseen seuraan. Jonilla oli nyt linja-auto, muttei ajo-oikeutta siihen. Vuoden 99 alkupuolella tuli ajokorttiin c-kirjain eli sain ajaa omaa linja-autoa. Siinäkin oli tietty omat hankaluutensa. Sitten tulikin ajauduttua linja-autojen pariin kunnolla. Ohessa oli myös keikkabussielämää.
Ammattina linja-auton kuljettaja
2000-luvun alkupuolella harrastajakaverit rupesi sanomaan, ett√§ aja d-kirjain eli ammattilinja-autokortti. Ajatus pelotti olihan c-kirjaimessa jo ennakkoasenteita. Asia j√§i kuitenkin hautumaan. Vuonna 2004 rupesin selvitt√§m√§√§n asiaa tosissani. Ensin soitin Turkua l√§hell√§ olevat koulutuspaikat. Kyyti oli kylm√§√§: ‚ÄĚei k√§y et pysty rahastaa‚Ķ‚ÄĚ Oli en√§√§ yksi toivo Kouvolan akk, linja-autopuolen p√§√§llikk√∂ Markku P√§√§kk√∂nen, joka oli ajattanu mulle c-kirjaimen. Soitin Markulle ja h√§n nauroi sanoi, ett√§ h√§n l√§hett√§√§ paperit. Markku teki fiksun p√§√§t√∂ksen h√§n j√§√§v√§si ittens√§,ja l√§hetti kuljetuspuolen p√§√§llik√∂n Arto Arvolan mun kotiin. Arto tokaisi eik√∂h√§n t√§st√§ projekti oteta. N√§in p√§√§sin kouluun. Kelan suhtautuminen asiaan oli ylimielinen ja halveksiva.Sielt√§ ei apua tullut, joten maksoin koko lystin itse.
Opetus alkoi 4.4.2005.Pihalla seisoi Savonlinjat Oy:n auto nro 102,joka oli vuokrattu Jonin opetusta varten. Kouluttajaksi valittiin pitkän linjan kouluttaja ja kuljettaja Juha Ekman.Koulussa suoritin kaikki samat jutut kuin vammattomatkin. Ja niin 5.8.2005 kädessä oli linja-auton ajokortti.

Työharjoittelusta oli tulla mutka matkaan
Sitten tuli taas mustempi kausi. Mik√§√§n turkulainen linja-autoyhti√∂ ei ottanut ty√∂harjotteluun.Tuli tyhj√§ olo ja itku t√§ss√§k√∂ t√§√§ oli. Piti v√§h√§n vet√§√§ henke√§. 2006 otin yhteytt√§ oy Andersson ab:hen ja Simo Anderssoniin. Simo sanoi ‚ÄĚt√§nne vaan‚ÄĚ Menin sitten Arton ja k√§sihallintalaitteen kanssa ty√∂-haastatteluun. J√§nnitti. Portaita alas k√§veli ajomestari Vesa Heinonen, joka sanoi:‚ÄĚ terve tulit t√§nne ajamaan.‚ÄĚSe lause mursi kaiken. Valittiin sopiva ty√∂kalu eli auto no 8. Siit√§ se ty√∂harjottelu sitten alkoi Aaltosen Osmon opstuksella autolla no8.Ty√∂harjottelun j√§lkeen sain vakituisen linja-autonkuljettajan paikan.
Minut valitaan pääluottamusmieheksi
Oltuani vuoden t√∂iss√§ minut yll√§tt√§en valittiin yhti√∂n p√§√§luottamusmieheksi, miss√§ toimessa olen edelleen. T√§h√§n menness√§ pari autoa on ajettu el√§kkeelle, yksi on menossa, ja uusi auto on tulossa. Ei se ty√∂nteko aina helppoa ole ollut milloin ‚ÄĚkuuluu saakohan se vammanen edes palkkaa, tai miksk√∂h√§n sit√§ vammasta ajatetaan.‚ÄĚT√§mm√∂siss√§ tilanteissa hyv√§t ty√∂kaverit on todella t√§rkeit√§ mm korjaamop√§√§llikk√∂ Rami Raimo Kuusela tai esimerkiksi Hanna t√§ti. Yht√§ kaikki se riitt√§√§, ett√§ ajo-mestari Vesa Heinonen tiet√§√§ mihin pystyn ja mihin en. Sit√§paitsi on se Joni ja Vesku aika monet sopat n√§hnyt. Se on hienoa,ett√§ Vesku kohtelee minua kun ihmist√§ tosin mustaa huumoria unohta-matta. J√§nn√§√§ sik√§li, ett√§ viel√§ kahdeksan vuoden¬† j√§lkeen tullaan pyyt√§m√§√§n nimmaria tai, ett√§ saako kuljettajaa kuvata. Min√§√§n sankari-vammaisena en itse√§ni pid√§ enk√§ sit√§ ole.
Työt kun aloitin mediamyllytys oli kovaa Veskun kanssa jouduttiin vetämään aika tiukkaa linjaa siitä, mihin haastatteluja annetaan. Sitä en tiedä mistä sisun olen perinyt, tosin omena ei ole vielä kypsä poimittavaksi. Toivon että tämä juttu antaa lukijoille rohkeutta kokeilla omia taitojaan, ja rohkeutta työharjoitteluihin sekä työn hakuun