Haasteet - Vammaisuus - Miksi? - Suhde lapseen - Sisarukset - Arki - Parisuhde - Yksinhuoltajuus
Suhde lapseen
PDF Tulosta

Joskus kiintymyssuhteen syntyminen lapseen viivästyy, kun vamma tai sairaus tuntuu vievän kaiken huomion ja lapsi itse jää taka-alalle. Jokainen lapsi on oma persoonansa, ainutkertainen ja täydellinen juuri sellaisena kuin hän on. Erilaisuus on rikkautta, vaikka alussa ei siltä tuntuisikaan. Lapsi tarvitsee huomiota ennen kaikkea lapsena, eikä ainoastaan hoidon kohteena. Kun vanhempi oppii herkällä korvalla ja sydämellä kuuntelemaan ja seuraamaan lastaan, hän oppii myös antamaan tälle parhaan mahdollisen hoidon ja rakkauden.

Lapselle tulisi kertoa hänen vammastaan avoimesti. Se helpottaa lasta hyväksymään itsensä ainutlaatuisena yksilönä. Toivoa ei saa keneltäkään viedä, mutta on hyvä välittää lapselle realistinen kuva asioista. Esimerkiksi pyörätuolia käyttävä lapsi jolla on MMC saattaa haaveilla joskus kävelevänsä ja juoksevansa. Joskus totuuden kertominen tuntuu julmalta, mutta sen kohtaaminen on ensimmäinen askel kohti hyväksymistä. Lisäksi pienimmätkin lapset vaistoavat herkästi perheen ilmapiirin: surun, huolen ja ahdistuksen, joka vanhemmista välittyy. Lapsi voi luulla olevansa syyllinen vaikeaan asiaan, jos siitä ei puhuta ja luoda mielessään uhkakuvia, jotka ovat todellisuuttakin pelottavampia. Lapsen olisikin hyvä saada asianmukaista itseään koskevaa tietoa, huomioiden tietysti lapsen ikä- ja kehitystaso. 

Lapsen elämään kuuluvat luontaisesti leikki, liikunta, kysely, asioiden ja ilmiöiden tutkiminen, joihin myös vammaisella lapsella tulisi olla oikeus ja mahdollisuus. Tämä saattaa joskus vaatia vanhemmilta kekseliäisyyttä. Vammaiset lapset ovat usein pidemmän aikaa tiiviimmässä kontaktissa vanhempiinsa kuin vammattomat lapset. Vamman ja sairauden on todettu lisäävän vanhempien ja kaikkien perheenjäsenien keskinäistä vuorovaikutusta. Perheen ja läheisten rakkaus, tuki ja läsnäolo ovat lapsen kasvun ja kehityksen kantavia voimia.

 
Suhde lapseen