Heidi - Emmi - Iina - Niklas - Mika - Aleksi - Kiira - Pasi - Leena - Timo - Risto - Katariina - Marjaana - Anne-Marie - Petra
Katariina
PDF Tulosta

Hei. Olen Katariina Terävä, kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja, yrittäjä ja massiivisen aivoverenvuodon kokenut 41-vuotias nainen. Tasan vuosi sitten pyöräilytunnilla iski kova päänsärky, joka pakotti astumaan pois polkimilta. Sitten oksensin aikani ja ambulanssi tuli. Monen arvio oli norovirus. Onneksi itse vaadin tulla kuljetetuksi sairaalaan koska tajusin pääsäryn kovuudesta, ettei se ollut normaalia. Päänkuvissa todettiin kyseessä olevan massiivinen aivoverenvuoto ja tilani hengenvaaralliseksi.

Töölöön päästyäni monen mutkan kautta oli heidän arvionsa heti, että onneksi minulla on ollut hyvä pohjakunto. Olin vielä tajuissani ja kaikki raajani liikkuivat. Leikkaava kirurgi oli maailmankuulu, Juha Hernesniemi. Sydän pysähteli ja teho-osastolla sain keuhkokuumeen, mutta jo lähes kahden viikon sisään varsinaisesta leikkauksesta olin kotioloissa.


Päivät kuluivat nukkuessa, enkä juuri syönyt mitään. Jossain vaiheessa läheiseni tajusivat, etten ollut kunnossa. Jouduin uudelleen sairaalaan sisäänkirjoitetuksi, tällä kertaa shuntin laittamista odottamaan. Oloni oli hyvin huono, ajan- ja paikantaju olivat sekaisia kovien aivopaineiden vuoksi, epilepsiakohtauksia tuli ja kaatuilin (kuten kuvasta näkyy).


Jonohoitajaan otetun yhteydenoton avulla sain hieman aiemman ajan mikä tuli kovaan tarpeeseen. Vointini oli jo todella huono. Shuntti ei lähtenyt heti toimimaan. Oletus oli, että olisin päässyt jo päivän päästä Töölöstä aluesairaalaani Imatralle. Kuitenkin olin koko viikon Töölössä ja lopulta shuntti alkoi toimimaan.


Toipumisen alkuaika oli hyvin haastavaa. Lähimuisti ei toiminut miksi en ollut kykenevä huolehtimaan kolmesta pienestä tytöstäni (7 v., 5 v. ja 4 v). Olin myös hirveän väsynyt ja alakuloinen. Yksinkertaisintakaan tehtävää en pystynyt hoitamaan ja rahat alkoivat olla vähissä. Kuitenkin esim. sosiaaliluukulta minut käännytettiin pois koska näytin niin hyvältä vaikka päässä ei juuri tapahtunut mitään.


Kesän lopussa aloin kuntoilla josta sain lisävirtaa. Päivät olivat kuitenkin haastavia koska en saanut käyttää autoa. Yhdellä polkupyörällä kyyditsin tyttäriäni tai sitten yhtä tarakalla kahden isomman ajaessa rinnalla. Syyskuun lopussa muistitesteissä näytettiin jo vihreää valoa ja loppuvuoden tein hyvinvointiohjaajan hommia osa-aikaisesti.


Nyt tammikuusta olen toiminut kokopäiväisenä yrittäjänä ja olen täysin terve. Olen elämäni kunnossa, 1. maraton odottaa maaliviivan ylittäjää Tukholmassa.

Katariina